19. Pohjoinen keskuspuisto

Tämä metsäalue rajautuu pohjoisessa Silvolan tekojärveen ja Vantaanjoen koskiseen osuuteen Pitkäkoski - Niskalankoski - Ruutinkoski. Vantaanjoki on tässä myös raja Helsingin ja Vantaan kaupunkien välillä. Idässä metsät loppuvat Niskalan ja Haltialan maatalojen peltoihin, jotka nekin tietysti pitää suojella. Pellot onkin nimetty yleiskaavassa 2002 kulttuurihistoriallisesti merkittäviksi. Etelässä rajana on ensinnä golfkenttä, jota kovasti yritetään laajentaa, samalla kun asukkaat vastustavat. Paloheinän huippu muodostaa tässä kolmijaottelussa pohjoisimman alueen etelärajan. Siitä ulottuu länteen aina Hämeenlinnanväylälle metsäkaista mäntyvaltaista kangasta. Vanha katsastusasema ja kaupungin

vesilaitos ovat tämän kaistan ja Haltiavuoren välillä. Haltiavuoren ja Paloheinän huipun eli metsitetyn vanhan täyttömäen tienoot ovat sekalaista metsää, jossain suurta jossain pientä. Kaupunki on täällä viime aikoina taas kaatanut puita omine "metsänhoidollisine" syineen. Täällä kiertelee suuri määrä kävelyteitä joita talvisin yritetään pitää hiihtolatuina. Ehkä tärkein ulkoilualue kaupungissa. Itälaidalla on Haltialan aarnimetsä; ei kovin vanha metsä, mutta pidetään luonnontilassa. Vantaanjoen rannassa on peltoja, jotka ulottuvat Pitkäkoskelta Niskalaan. Niitä viljellään, keväisin voi nähdä traktorin. Pellon ja joen välissä on kolmen-neljän metrin törmä ja suojapensaikkoa. Pitkäkosken ranta molemmin puolin, erityisesti

Vantaan puolella, on hienoa vanhaa kuusikkoa. Metsä jatkuu joen ja Silvolan tekojärven välissä. Status yleiskaavassa 2002: Virkistysalue. Mutta täällä on neljä pientä luonnonsuojelualuetta: Pitkäkoski

molempine rantoineen, Ruutinkoski (ulkopuolella metsäalueen) , Niskalan arboretum sekä Haltialan aarnimetsä.